Pop-up-ajovalot olivat tunnusomainen piirre 70-luvulla ja 80-luvun alussa, mutta uuden vuosituhannen alusta lähtien useimmat autonvalmistajat alkoivat luopua pop-up-ajovalojen suunnittelusta. Pop-up-ajovalojen kauneus oli siinä, että ne näyttivät inhimillisemmiltä ja mielenkiintoisemmilta verrattuna kaikkiin muihin markkinoilla oleviin ajovaloihin.
Koko ajatus ajovaloista, jotka voivat virtuaalisesti avautua ja sulkeutua aivan kuin ihmisen silmät, kiehtoi monia ostajia, varsinkin koska tällaisia ajovaloja käytettiin joissakin tuon ajanjakson ikonisimmista autoista, erityisesti Lamborghini Countachissa ja Lotus Espritissä.
C5 Corvette oli kuitenkin viimeinen valtavirran malli, jossa oli pop-up-ajovalot vuonna 2004, ja sen jälkeen ne ovat jääneet menneisyyteen. Tärkein syy pop-up-ajovalojen katoamiseen oli se, että ne olivat kyseenalaisia jalankulkijoiden turvallisuuden kannalta.
Vaikka Yhdysvalloissa ajovalojen piilottamista ei olekaan tiukasti kielletty, EU on pyrkinyt tekemään autoista turvallisempia sekä matkustajille että jalankulkijoille. Tällaisten lakien mukaisten pop-up-ajovalojen suunnittelu on melko kallista, jos se on edes mahdollista.
Ponnahdusvalojen edut – Miksi ne pitäisi palauttaa käyttöön?
Monet niin sanotut menneisyyden jäänteet ovat saaneet toisen mahdollisuuden, ja hyvä esimerkki tästä on ”uusi” Lamborghini Countach. Ihmiset tuntuvat rakastavan vanhoja asioita, koska ne muistuttavat heitä eri ajoista, joten tällaiset autot ja ominaisuudet muodostavat jonkinlaisen aikakapselin, joka tekee niistä ainutlaatuisia ja kokemisen arvoisia.
Tämä on pop-up-ajovalojen muotoilun suurin hyöty. Ne saavat auton huutamaan perintöä, ja se on kortti, jota monet autonvalmistajat rakastavat pelata nykyään, erityisesti Ferrari, Lamborghini, Alfa Romeo, Maserati ja Porsche.
Lisäksi pop-up-ajovalojen ansiosta auto on aerodynaamisempi, kun valot eivät ole käytössä, mikä oli erityisen tärkeää silloin, kun ajovalojen piti olla paljon suurempia. Tämä tarkoitti myös sitä, että ajovalot olivat jonkin verran suojassa säältä ja varkauksilta.
Ponnahdusvalojen haitat – Miksi ne pitäisi jättää pois?
Historialla on oma tapansa tulkita asioita, ja voidaan jopa sanoa, että jos suuri yleisö olisi rakastanut pop-up-ajovaloja niin paljon kuin he luulivat, niitä olisi vielä nykyäänkin. Ares Panther on vuonna 2020 julkaistu erittäin rajoitettu superauto, jossa on pop-up-ajovalot, mikä tekee melko selväksi, että pop-up-ajovalot eivät ole täysin kuolleet.
Tällaiset autot ovat kuitenkin niche-autoja, ja siitäkin huolimatta vain Ares Pantherissa on viime aikoina hyödynnetty pop-up-ajovalojen muotoilua. Ne ovat tarpeettomia, vievät aivan liikaa tilaa konepellin alla ja aiheuttavat monia ongelmia, joita ei edes tarvitsisi olla olemassa.
Pop-up-ajovalojen yleinen ongelma on kondensaatio itse valojen sisällä, koska mekanismi ei ole vedenpitävä. Näiden tiedetään myös joskus jäävän jumiin talviaikaan, koska liikkuvan kokoonpanon ja muun auton väliin kertyy liikaa jäätä.
Siisteimmät autot, joissa on pop-up-ajovalot – Miksi rakastamme niitä ylipäätään
Monissa hienoissa autoissa on ollut pop-up-ajovalot, mutta yksikään niistä ei ole läheskään niin siisti kuin Lamborghini Countach ja sen varhainen seuraaja – Diablo. Näiden kahden raivoavan härän lisäksi myös Lotus Esprit ja Porsche 924 olivat melko suosittuja pop-up-ajovalojen ansiosta.
Alkuperäinen BMW 8-sarja oli myös yksi ikonisimmista autoista, joissa oli pop-up-ajovalot, sillä ensimmäisen sukupolven 8-sarja näytti avaruusalukselta. Se poikkesi niin paljon muusta BMW-mallistosta, että se tavallaan nosti 8-sarjan BMW:n ikonin asemaan.
Jos kuitenkin todella pidät superautojen pop-up-ajovaloista, kannattaa tutustua Cizeta V16T:hen, sillä tässä kiilamaisessa superautossa oli tuplasti enemmän pop-up-ajovaloja. Pop-up-valojen lisäksi tässä hullussa autossa oli myös poikittain asennettu 16-sylinterinen moottori.
Viimeiset kolme mainitsemisen arvoista autoa ovat Ferrari 356 GTB/4, DeTomaso Pantera ja yhtä ikoninen Maserati Ghibli. Näiden kaltaiset autot ovat syy siihen, miksi ihmiset rakastavat pop-up-ajovalojen ideaa, mutta näyttää siltä, että tällaiset mallit eivät todennäköisesti koskaan saavuta suurempaa kysyntää.
UKK-osio
Missä autossa oli ensimmäiset pop-up-ajovalot?
Cord 810 esiteltiin yleisölle vuonna 1936, juuri toisen maailmansodan kynnyksellä, mutta se oli ensimmäinen auto, jossa pop-up-ajovalojen muotoilua käytettiin. Cord 810 oli uskomattoman edistyksellinen ajassaan, mikä käy ilmi heti, kun katsot autoa.
Cord 810:ssä oli ahdettu 4,7 litran V8-moottori, jossa oli 125 hevosvoimaa, mikä oli paljon tehoa siihen aikaan. Tällaisten autojen arvo myös nousee ajan myötä, varsinkin sen jälkeen, kun Jay Leno käytti samanlaista mallia ja esitteli sitä suositussa auto-tv-sarjassaan.
Kuka keksi pop-up-ajovalot?
Pop-up-ajovalojen muotoilun otti ensimmäisenä käyttöön Gordon Buehrig edellä mainitussa Cord 810 -mallissa. Kesti vuosikymmeniä ennen kuin muu autoteollisuus tunnisti pop-up-ajovalojen mahdollisuudet, koska ne tulivat tunnetuiksi jo 70-luvulla.
Buehrigin alkuperäinen ajatus oli käyttää sähkömoottoreita ajovalojen vetämiseksi takaisin kokoonpanoon, mutta kustannukset olivat aivan liian suuret. Tämä tarkoitti sitä, että Cord 810:n pop-up-ajovaloja käytettiin käsin, mikä oli myös melko harvinaista kaikissa muissa pop-up-ajovalojen autoissa.
Onko olemassa muskeliautoja, joissa on pop-up-ajovalot?
On selvää, että pop-up-ajovalot yhdistetään lähinnä näyttäviin italialaisiin superautoihin, mutta myös jotkut amerikkalaiset muskeliautot hyödynsivät pop-up-ajovalojen muotoilua, ja tunnetuin niistä oli vuoden 1960 Pontiac GTO, joka käytti säleikköään ajovalojen piilottamiseen saadakseen auton näyttämään ilkeämmältä.
Dodge käytti tätä mallia myös vuoden 1969 Dodge Daytonassa, ja sama pätee myös vuoden 1970 Plymouth Superbirdiin. Kuuluisin yhdysvaltalainen auto, jossa on pop-up-ajovalot, on kuitenkin Chevy Corvette ja Chevy Camaro.
